torsdag 28 juli 2016

Vaihtoehtomedioita - onko heitä?

Nämä ovat otteita Saara Janhusen kirjasta "Infosota". Teksti on puhelimen avulla siirretty kirjasta sähköiseen muotoon. Pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä.

"Suomessa käytävään infosota-keskusteluun on Ukrainan sodan aikana ilmestynyt käsite "suomalainen valtamedia".

...

Oman lisänsä tuovat avoimen rasististen ja antisemitististen vihapuheiden käyttäminen syöttinä. Suomalainen "valtamedia" esitetään syylliseksi siihen, etteivät näiden poliittisten ryhmien näkemykset saa heidän toivomaansa näkyvyyttä.

Sivustot jäljittelevät tavallisiä uutissivustoja, mutta keskittyvät tyypillisesti aiheisiin, joilla on jonkinlainen poliittinen käyttöarvo.

...

Osa sivustoista käyttää poliittista tilannetta keppihevosena tulojen hankinnassa, mutta lietsoo samalla uskomuksia perinteisen median salaliitoista. Paras esimerkki tästä lienee MV-lehti, jonne kuka tahansa voi lähettää vihatekstinsä. Klikkausten tuomat mainostulot kuittaa kuitenkin sivustan perustaja, Ilja Janitskin.

Janitskin on avoimesti myöntänyt sivustan sisältöjen olevan provosoivaa huijausta, joille ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Pienillä ärsykkeillä, kuten isojen alkukirjainten käytöllä otsikon joka sanassa yms. yms. yms. on hurja vaikutus, naureskelee Janitskin.

MV-lehden julkaistua jutun Helsingin Tapanilassa tapahtuneesta joukkoraiskauksesta Janitskin iloitsi Facebook-sivuillaan 250 000:sta verkkosivulla kävijästä. Hän totesi tuollaisen kävijämäärän "tuottavan taloudellisesti jo sen verran, että tässä on järkeä ottaa jo pikkuinen paskamyrsky vastaan.

MV-lehden joukkoraiskausjuttu paljastui pian julkaisunsa jälkeen valheelliseksi. Jutun yhteydessä julkaistu kuva ei ollut, toisin kuin sivustolla väitettiin, yhdestä raiskauksen epäillyistä, vaan oikeussalissa paikalla istuneesta tulkista.

Janitskin myönsi itsekin, että juttu oli valheellinen.

Valheellisuudestaan huolimatta juttu levisi lukuisille muille sivustoille, esimerkiksi kansallissosialistista maailmankuvaa edustavan Suomen Vastarintaliikkeen patriootti.fi-sivulle, sekä murha.info-sivulle, sosiaalisesta mediasta puhumattakaan. Jutun jakaminen paljasti myös omasta tuttavapiiristäni useita kaappirasisteja, jotka surutta levittivät tätä disinformaatiota Facebook-sivuillaan ja omalta osaltaan tukivat sivun rahoittamista. Vihapuhe siis kannattaa, sillä suuresta yleisöstä löytyy aina ihmisiä, jotka siitä viehättyvät.

Image-lehden tekemässä haastattelussa Janitskin esiintyy kuitenkin aikaisempaa maltillisemmin. Haastattelusta saa sen kuvan, että hän sovittelee jo harteilleen toisinajattelijan viittaa. Ihmisten tyhmyydellä rahastamisesta hän ei mainitse sanallakaan. Minun tehtäväni on paljastaa Suomessa kytevä korruptio. Tunnen paljon ihmisiä, jotka istuvat syyttömänä linnassa järjestelman takia. Ja sitten jos mietitään, kuka valtamediaa hallitsee, niin se on helppo rasti: mistä Suomen media ottaa uutisensa? No Yhdysvaltain medioista, ja kuka niitä sitten hallitsee? No juutalaiset tietenkin. Eikä tällaisia asioita tavallinen suomalainen tiedä, hän sanoo.

Imagen haastattelussa tyhmän yleison rahastaminen on muuttunut kuvitelmaan totuuden paljastamisesta. Rasismi ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään.
MV-lehden motto on tuttu: uutisointia, josta valtamedia vaikenee. Tässä koodi, joka tulee ymmärtää oikein. Se on synonyymi poliittiselle propagandalle ja disinformaatiolle. Samaa mainoslausetta käyttävät Venäjän Sputnik ja RT, sekä mustaakin propagandaa tuottavat suomalaiset (nyt jo tiensä päähän tullut) Verkkomedia ja Magneettimedia.

Harhautussivustojen kenttään ilmestyi myös MV-lehden tapaan klikkauksilla tienaava Uuberuutiset, joka on niin ikään Janitskinin omistuksessa.
Kaikki nämä keskittyvät samaan aiheeseen: suomalaisen ja länsimaisen journalismin mustamaalaamiseen, sekä sitä edustavien toimittajien ja heidän käyttämiensä asiantuntijoiden häirintäänja kyseenalaistamiseen.

Nämä medioina esiintyvät sivustat eivät kuitenkaan ole oikeita medioita. Huolimatta siitä, että ne kritisoivat länsimaista journalismia, ne eivät itse edes pyri journalististen periaatteiden kunnioittamiseen, saati suostu alistumaan yleisönsä kritiikille. Päinvastoin. MV-lehdestä kriittiseen sävyyn kirjoittavat toimittajat päätyvät nopeasti sivustan törkyjuttujen aiheeksi. Jutut voidaan kirjoittaa tavalla, jotka täyttävät kunnianloukkauksen ja yksityiselämää koskevan tiedon levittämisen tunnusmerkit. Näennäinen mediakritilkki on osa vaihtoehtomedian olemassaolon oikeutusta, mutta oikeus mediakritiikkiin on täysin yksipuolinen.

Sana "vaihtoehtomedia" on tietenkin kyseenalainen. Eivät nämä mediat ole vaihtoehtoja journalismille. Ne ovat journalismin periaatteiden ulkopuolella, eivätkä ne kanna vastuuta julkaisemistaan sisällöistä. Kysymys on poliittisesta propagandasta ja harhauttamisesta. Verkkomedia toimii osin samalla periaatteella kuin MV-lehti. Juttuja kirjoittavat sivustan ilmoituksen mukaan vapaaehtoiset, ja rahoitus tulee lahjoituksina. Verkkomedian perustanut ja sen päätoimittajana toiminut Janus Putkonen nimittää juttujen kirjoittajia kansalaistoimittajiksi. He raportoivat verkkojulkaisun kautta maailman tapahtumista, joista USA:n ja Naton agendaa ajava lännen ja Suomen valtamedia haluaa vaieta. Suomalaisilla on oikeus omalla äidinkielellään lukea myös vaihtoehtoinen näkemys uutisiin, sanoo Putkonen Loviisan Sanomien (24.2.2015) haastattelussa. Hän kertoo rahoituksen tulevan sivustan lukijoilta ja kannattajilta. En yleensä edes katso mistä ne kympit tulevat. Pyrin säilyttämään riippumattomuuden, kun en aina tiedä mistä tulevat. Tiliotteelta näkyy saldo, ja onko rahaa ja sitä kautta lupa jatkaa tätä seuraava kuukausi, toteaa Putkonen.

Ukrainan sodan aikana Verkkomedia otti hyvin näkyvän roolin Venäjän virallisen agendan resonoimisessa. Osa sivustan jutuista on suoria käännöksiä esimerkiksi RT:n uutisista. Siis valtiojohtoisen uutistalon virallista Venäjää edustavaa sisältöä. Se on kaikkea muuta kuin "vaihtoehtoista". Miksi Kremlin näkemys sitten kelpaa päätoimittajalle, joka on perustellut hylänneensä länsimedian sen puolueellisuuden ja vaihtoehdottomuuden takia? Kenties siksi, että Putkonen kertoo avoimesti käyvänsä informaatiosotaa. Hänen verkkojulkaisunsa kertoo, kenen puolella hän sotaansa käy.

Perinteisen median kyseenalaistaminen on jo pitkään ollut myös Johan Bäckmanin agendalla. Vuonna 2012, eli samana vuonna jona Bäckmanin edustama Euraasian kansanrintama -järjestö pemstettiin, piti hän Tampereen yliopistolla luennon tutkivan journalismin opiskelijoille. Julkisuudenhallinnan mestarit -kurssin opiskelijat saivat kotitehtäväksi selvittää, kuinka Helsingin Sanomat voitaisiin ajaa nurin ja Yleisradion uutistoiminta lamauttaa informaatiopsykologisen sodankäynnin keinoin. Kesäkuussa 2015 esiin pompsahti myös tapaus SOTT.net. Otsikolla "Se koira älähtää, johon kalikka
kalahtaa: Suomen valtamedian tekopyhyydestä, lehdistönvapaudesta ja SOTT.netin toiminnasta sivusta hyökkäsi Helsingin Sanomia, STT:tä ja Yleä vastaan väittämällä, että "suomalainen valtamedia (nyt jo niin kovin tuttu käsite) pyrkii hiljentämään heidät. Argumentti oli vanha tuttu: sananvapaus ja lehdistönvapaus olivat vaarassa. Samainen artikkeli julkaistiin myös englanninkielisenä, ja sitä ryhdyttiin levittämaan Twitterissa. Suomalainen media haluaa sulkea SOTT.netin, sillä TODELLISET mediat koetaan aina uhaksi valtamedian markkinaasemalle! , julistivat levittämiseen osallistuneet käyttäjät.

Väitteet siitä, että Yle, Helsingin Sanomat tai STT olisivat vaatineet SOTT.netin sulkemista, eivät olleet totta. Todellisuudessa sivusta oli julkaissut tekijänoikeuksien suojaamaa materiaalia, jota oli kopioitu Ylen, Helsingin Sanomien ja STT:n sivuilta, ja yhdistetty propagandistisella tavalla sivun ylläpidon näkemyksiin maailmanpolitiikasta. Sivustan toimituksen mukaan mediayhtiöiden lakimiesten yhteydenotot uhkasivat SOTT.netin toimintaa, jota ylläpito kuvailee tutkimukseksi. Syy sille, miksi SOTT.net kerää ja julkaisee ei-originaalia materiaalia, tekee meistä hiukan erilaisia. Olemme huomanneet, että paljon materiaalia häviää netistä, joten tallennamme tietokantaamme artikkeleita kokonaisuudessaan erityistä tarkoitusta silmällä pitäen: analysoidaksemme energiavirtoja , artikkelissa selitetään. Puuttuminen SOTT.netin harrastamiin tekijänoikeuslain rikkomuksiin oli siis sivustan tulkinnan mukaan sananvapauden, vapaan tiedonvälityksen ja tutkimuksen estämistä.

Kun huomasin tämän oudon artikkelin lähteneen myös englanninkieliseen levitykseen, päätin tarkastella sen jakaneiden Twitter-tilien historiatietoja. En yllättynyt löytämästäni. Samaiset käyttäjät keskittyivät lähinnä Novorossija-uutisten, IsraeIin, Naton ja Yhdysvaltojen vastaisen materiaalin sekä salaliittoteorioiden jakamiseen. Kansainvälisesti verkottuneelle SOTT.net sivustalle oli siis jo rakentunut oma rihmastonsa, johon suomalaisten resonaattoreidenja some-vaikuttajien rihmastot toivat oman panoksensa.

Kaikki tämä kertoo siitä, että journalismia vastaan hyökkääminen on määrätietoista ja hyvin organisoitunutta. Näiden sivustojen väitteistä huolimatta kyseessä ei ole normaaIin rajoissa oleva mediakritiikki, saati vaihtoehto perinteiselle journalismille. Usein sivustat keskittyvät ainoastaan poliittisten sisältöjen käsittelyyn. Muut, perinteiselle medialle keskeiset aiheet puuttuvat propagandasivustoilta täysin. Hyökkäykset eivät kohdistu vain perinteisen median poliittisiin sisältöihin, vaan myös niiden kirjoittajiin ja yleisesti kohteeksi valittujen yhtiöiden mainetta vastaan. Hyökkäysten takana olevat henkilöt perustelevat toimintaansa sillä, että heillä on oikeus saada äänensä kuuluviin ja tehdä "Suomen valtamedian" väitetty poliittinen agenda näkyväksi.

Tämä väite ei tietenkään pidä paikkaansa, kun hyökkääjät samaan aikaan perustavat propagandasivuston yksi toisensa jälkeen ja mustamaalaavat henkilöitä, jotka esittävät vastakkaisia näkemyksiä. Kyseessä on Venäjältä kovin tuttu mediarituaali. Kun toimittaja, poliitikko tai asiantuntija muuttuu oikeaksi uhaksi, keskittyy media hänen taustojensa kaiveluun ja ammatillisen uskottavuutensa kyseenalaistamiseen."

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar