Naton turvatakuut ovat todelliset

Eräs yleisimmistä Nato-jäsenyyttä vastustavista argumenteista on väite tai pelko siitä, että Nato ei kuitenkaan suojaa Suomea, Baltian maita tai muita reunavaltioita satunnaisen ulkovallan hyökkäykseltä, vaikka ne olisivat Naton jäseniä. Tämän näkemyksen mukaan Naton turvatakuu, artikla 5, on pelkkää bluffia. Logiikka kuuluu niin, että täysimittaisen sodan sijaan jokainen järjissään oleva valtio uhraa mieluummin Baltian tai Suomen kuin alkaa täysimittaiseen sotaan suurvallan kanssa. Saksalaiset eivät kuulemma uhraa varpaan kynttäkään Tallinnan vuoksi.

Minä rohkenen olla eri mieltä kolmesta syystä. Ensinnäkin, suurvalta ei tyytyisi Baltiaan tai Suomeen. Toiseksi, ennen sotaa solmitut puolustusliitot (”Hyökkäys yhtä vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan”) ovat modernin historian aikana lähes poikkeuksetta pitäneet, eli lupaus ei ole ollut pelkkää bluffia. Kolmanneksi, yhden reunamaan uhraaminen lopettaisi Naton ja altistaisi Naton kaikki eurooppalaiset jäsenet suureen vaaraan ja poistaisi niiden puolustuksen pääpilarin.

1. Baltian tai Suomen uhraaminen ei riittäisi pysäyttämään suurvaltaa. Päinvastoin, yksi raato olisi bensan heittämistä liekkeihin. Ei ole sattumaa, että Natsi-Saksa vain sai lisää luottamusta, kun Tšekkoslovakian sudeettialueet päätettiin uhrata sille, jotta saavutettaisiin ”rauha meidän eliniäksemme”, kuten silloin toiveikkaasti kuviteltiin. Se oli Saksalle merkki siitä, että mikään ei uhkaa sitä, kun se pala kerrallaan ahmii Euroopan itselleen. Historiallinen analogia 80 vuoden taakse ei toki todista mitään eikä sitä tule käyttää todisteena, koska tilanne silloin ja nyt oli kaikin puolin eri. Se kuitenkin on hyvä esimerkki siitä, että jos suurvalta haluaa valloittaa naapureitaan, yhden naapurin uhraaminen ei turvaa loppujen naapureiden asemaa. Ei ole mitään syytä olettaa, että Baltian maiden tai Suomen tapauksessa kävisi toisin.

2. Historiassa ennen sotaa solmitut puolustusliitot ovat pitäneet hyvin, kun jotain puolustusliiton jäsentä vastaan on hyökätty. Ei ole syytä uskoa, että nyt maailma olisi siinä suhteessa jotenkin radikaalisti erilainen. Tämä johtunee siitä, että puolustusliiton jäsenet ymmärtävät hyvin, että yhtä sen jäsentä vastaan hyökkäävä on varautunut hyökkäämään kaikkia vastaan. Toisaalta taas jos hyökkäyksen kohteeksi joutuu joku puolustusliiton ulkopuolinen maa, usein tämä maa saa vain sympatiaa ja pientä taloudellista tai materiaalista apua, kuten Ukraina nyt. Tämä johtuu siitä, että vaaran uhatessa puolustusliiton jäsenet varovat tuhlaamasta resurssejaan muuhun kuin päätehtäväänsä eli keskinäiseen puolustukseen. Toki voidaan kritisoida sitä onko järkeä päästää suurvalta puolustusliiton rajalle asti ennen puuttumista sen etenemiseen, mutta se on toisen keskustelun aihe. Voidaan silti sanoa, että Suomelle olisi selkeää hyötyä kuulumisesta puolustusliitto Natoon.

3. Etenkin nykyisen Naton tapauksessa on syytä uskoa, että jokainen Nato-maa haluaisi pysäyttää Baltian maihin tai Nato-Suomeen hyökkäävän suurvallan silläkin uhalla, että ”pienen maan vuoksi” tulisi sotkeuduttua suurvaltakonfliktiin. Näin uskon vahvasti, vaikka saksalaiset juuri nyt gallupeissa sanoisivat muuta. Miksi esimerkiksi Saksa sitten tosipaikan tullen tulisi puolustamaan Tallinnaa? Siitä yksinkertaisesta syystä, että he tietävät ensimmäisen perustelun mukaisesti, että hyökkäys Baltiaan ei jäisi viimeiseksi etapiksi. Toiseksi, jokaisen eurooppalaisen Nato-maan puolustus on yksinään niin heikoissa kantimissa, että ne eivät yksin kykenisi puolustautumaan suurvaltaa vastaan. Jos suurvallan annettaisiin sotia yhtä maata vastaan kerrallaan, sillä olisi latu auki vaikka Atlantille asti. Tämä tiedetään Euroopan pääkaupungeissa varsin hyvin. Vain yhdessä ne kykenevät patoamaan aggressiivisen suurvallan. Ja he tietävät, että jos Baltian maat tai Nato-Suomi uhrattaisiin, se olisi puolustusliiton loppu. Kukaan jäsenmaista ei luonnollisesti enää luottaisi, että turvatakuut ovat voimassa. Se taas johtaisi siihen, että mikään maa ei rientäisi seuraavankaan maan avuksi. Ja puolustusliitto Naton taru olisi lopussa. Ilman puolustusliitto Natoa jokainen eurooppalainen Nato-maa taas on täysin avuton sotilaallisen suurvallan edessä.

Näillä perusteilla voidaan mielestäni uskottavasti väittää, että Naton turvatakuut ovat muutakin kuin bluffia. Siksi Suomenkin tulisi pyrkiä turvatakuiden piiriin.

Mistä on terroristit ja sananvapaus tehty?

Viime viikkojen lukemisen ja keskustelujen jälkeen olen paljon viisaampi. Mitä nyt tiedän sananvapaudesta, islamista, uskonnosta ja terrorismista?

Ranskassa maahanmuuttajataustaiset muslimit ovat keskimäärin huonommassa jamassa kuin ns. valtaväestö. Jopa kolmannen polven maahanmuuttajat ovat selvästi köyhempiä ja kouluttamattomampia.

7,5 % Ranskan väestöstä on muslimeja, vangeista 60-75%. Jotkut Pariisin terroristeistakin ystävystyivät vankilassa.

Syrjäytyminen antaa tartumapinnan väkivaltaiselle ideologialle, joka houkuttelee. Siksi pitäisi puuttua sekä syrjäytymiseen että väkivaltaiseen ideologiaan ja väkivallan rakenteisiin.

Islam ei ole yksiselitteisen väkivaltainen ideologia. Väkivaltaisella ideologialla tarkoitan ääri-islamismia.

Maltillinen islam ja ääri-islam ovat eri asioita. Niillä on kuitenkin paljon yhteistä.

Suurin osa muslimeista vastustaa ehdottomasti väkivaltaa.

Merkittävä vähemmistö muslimeista kannattaa väkivaltaa, jos heidän uskontoa loukataan.

Maltilliset muslimit ja muslimijohtajat voisivat tehdä merkittävästi selkeämmin pesäeroa ääriaineksiin: Liian moni muslimijohtaja on edelleen kieltäytynyt julistamasta väkivallan kannattajia harhaoppisiksi ja vääräuskoisiksi.

Rivimuslimeilta ei ole kohtuullista odottaa julkista anteeksipyyntöä. Heiltä on kohtuullista odottaa sitä, että he eivät puolustele väkivaltaa julkisesti. Suuri osa väkivallattomista maltillisista muslimeista ei puolustelekaan. Moni puolustelee.

Irakin sota ei selitä Pariisin iskuja. Jos se selittäisi, he eivät olisi iskeneet Irakin sotaa vastustaneisiin pilapiirtäjiin. Nyt he iskivät islamin pyhiä symboleja vastustaneisiin pilapiirtäjiin.

Kolonialismi tai imperialismi ei selitä iskuja. Jos se selittäisi, he olisivat iskeneet Ranskan valtiota vastaan.

Lännen imperialismi ei selitä iskuja. Islamilainen uskonnollinen väkivalta on paljon imperialismia vanhempi keksintö.

Uskonnollinen väkivalta ei ole vain islamilainen erikoisuus.

Muslimienemmistöisissä maissakin on paljon uskonnollista väkivaltaa - muslimeja kohtaan: niin valtioiden (esim. Saudi-Arabia) kuin terroristienkin toimesta (esim. Nigeria). Boko Haramin iskuja kouluihin tai Saudi-Arabian suorittamaa blogistin ruoskintaa ei voi selittää imperialismilla tai sillä, että USA on puuttunut liikaa ulkomaailman asioihin.

Muslimienemmistöiset maat erottuvat huonossa valossa ihmisoikeustutkimuksissa. Ne ovat myös aikanaan tehneet YK:n ihmisoikeusjulistuksille vastajulistuksen, joka pitää Shariaa tärkeämpänä kuin YK:n julistusta.

Syitä iskuille on etsittävä siksi myös terroristien ideologiasta. Toki syrjäytymisen ehkäisyllä ja länsimaiden oikealla maailmanpolitiikalla voidaan lieventää väkivaltaisten ideologioiden seurauksia ja houkuttelevuutta. Mutta on iskettävä myös itse väkivaltaisiin ideologioihin.

Kaksi liberalismin haaraa on nyt ajautunut vastakkain: monikulttuurisuus ja valistus. Monikulttuurisuus rikastaa yhteiskuntaa, paitsi jos maahanmuuttajat vaativat muita ihmisiä sopeutumaan heidän kulttuurinsa tai uskontonsa vaatimuksille, jotka eivät sovi yhteen demokratian kanssa.

Ihmisten loukkaaminen ja heidän uskomustensa kritisoiminen on eri asia, vaikka jälkimmäinen johtaisikin ensimmäiseen. Uskonnolliset näkemykset voivat olla vahingollisia siinä missä poliittisetkin. Ei ole mitään syytä antaa uskonnolle suurempaa immuniteettisuojaa. Perussuomalaisuutta saa kritisoida, vaikka perussuomalaiset loukkaantuisivatkin.

Sananvapauteen kuuluu vapaus pilkata näkemyksiä, joita pidetään vihamielisinä. Jotkut pilkkaavat perussuomalaisuutta, toiset islamia. Se kuuluu asiaan.

Jos sananvapaudesta poistetaan oikeus pilkata uskomuksia tai historiallisia henkilöitä, joita joku pitää pyhänä, mitä jää jäljelle? Vastakkain on totalitarismi ja vapaa yhteiskunta. Ilmaisunvapaus on kaikkien muiden vapauksien perusta.

Esimerkiksi islamista eronnut somali Ayaan Hirsi Ali on joutunut perumaan monia esiintymisiään USA:ssa ja muissa länsimaissa, koska järjestäjät eivät ole halunneet ärsyttää muslimeja. Tämä on vaarallista: ideologian puolustajille annetaan enemmän sananvapautta kuin sen vastustajille.

On rasistista väittää, että muslimeista ei voi tulla ihmisoikeuksia ja sananvapautta kunnioittavia ihmisiä. Suurin osa heistä on sitä jo nyt.

Ei ole rasistista vaatia, että länsimaiset muslimit noudattavat asuinmaansa lakeja ja vaativat muilta muslimeilta samaa. Eikä ole rasistista vaatia länsimaiden ulkopuolisilta muslimeiltakaan ihmisoikeuksien, mukaan lukien ilmaisunvapauden kunnioittamista.

Islam ei ole vain rauhan uskonto.

Islam ei ole vain sodan uskonto.

Islamin pyhät kirjoitukset eivät ole ymmärtääkseni merkittävästi väkivaltaisempia kuin monien muidenkaan uskontojen. Tässä en ole toki asiantuntija. Mutta tiedän, että useiden uskontojen kirjoituksista löytyy kehoituksia niin rauhaan kuin väkivaltaan.

Uskontoa ei tule arvioida vain sen pyhien kirjoitusten sisällön perusteella vaan sen käytäntöjen perusteella. 

Islamin pyhissä kirjoituksissa on yksi hankala piirre verrattuna vaikkapa Raamattuun: Muhammed tappoi ainakin yhdessä tapauksessa häntä pilkanneen ihmisen. Jeesus ei kehottanut väkivaltaan, vaikka Raamatun vähemmän keskeiset henkilöt olivatkin monet hyvin väkivaltaisia.

Muhammedin väkivaltaisuus on tabu myös joillekin maltillisille muslimeille ja länsimaisille tiedotusvälineille. Mm.  Douglas Murray oli tekemässä ohjelmaa BBC:lle muslimikollegansa kanssa. Murrayn mukaan he olivat lähes kaikesta samaa mieltä, mutta kun hän otti esille kohdan, jossa Muhammed tappaa pilkkaajansa, hänen kollegansa suuttui. Lopulta BBC määräsi poistamaan tämän "vihamielisen" teeman.

Muslimien pitäisi tosissaan tarttua tähän ongelmaan: myöntää heidän pyhien kirjoitusten ongelmalliset kohdat ja keksiä hyväksyttävä tapa sovittaa pyhät kirjotukset perusihmisoikeuksiin. Tämä tapa pitäisi pakottaa myös väkivaltaisille muslimeille, tai heidät julistettaisiin vääräuskoisiksi ja harhaoppisiksi ja karkotettaisiin yhteisöstään. Kaikki muu on väkivallan hiljaista hyväksymistä.

Maltillisten voimien pitää yhdistyä vastustamaan ääri-islamia. Meidän tulee tukea maltillisia muslimeja heidän yrityksissään tukahduttaa äärimuslimit - rahallisesti, sanallisesti ja kaikin tavoin. Meidän tulee myös vaatia heiltä näitä yrityksiä.

Uskonnolla on potetiaalia tehdä ihmisistä jossain suhteessa parempia, ja jossain suhteessa pahempia ihmisiä.

Tutkimusten mukaan uskonnolliset ihmiset luovuttavat enemmän verta, antavat enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen, ovat rehellisempiä, tekevät vähemmän rikoksia ja käyttävät vähemmän päihteitä kuin epäuskonnolliset ihmiset.

Miksi sitten toisaalta uskonto voi myös aiheuttaa väkivaltaa?

Lähtökohta on ryhmäpsykologia. Jokainen joukkuepelejä harrastanut tai edes Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelejä tai hiihdon olympiaviestejä katsonut tietää kuinka hienolta tuntuu oman joukkueen menestys, ja vastustajan epäonnistuminen. "Meidän" vastustajien epäonnistuminen tuottaa jokaiselle tavallisellekin ihmiselle mielihyvää. Mietipä miten suomalaiset rakastavat laulaa "Den glider in!" Lisää siihen kaksi lisäainetta: horjumaton usko kostonhimoiseen Jumalaan ja tunne, että joku pahantahtoinen ulkopuolinen on loukannut sinua ja Häntä: ryhmääsi ja sen pyhiä arvoja.

Kun ääriuskonnon kylkeen panostetaan vielä sosiaalinen ulkopuolisuus ja syrjäytyminen sekä testosteronin aiheuttamat agressiiviset impulssit, jotka kukoistavat erityisesti tyytymättömien nuorten miesten keskuudessa, on tappava keitos valmis.

Tieteellisillä tutkimuksilla on todistettu, että tavalliset ihmisetkin saadaan tekemään ryhmässä julmuuksia, kun heille annetaan täysi valta hallita ihmisiä, joiden kerrotaan olevan ryhmän sääntöjen rikkojia. Tämä pahuuden kierre saa tutkimusten mukaan lisää kierroksia, kun ryhmäläisille uskotellaan, että heidän hallittavaksi annetut väärintekijät ovat vähemmän inhimillisiä kuin he itse. Toinen empatiakykyä heikentävä tekijä on uskomus, että Jumala haluaa kostoa väärintekijöille. Tämä siis on tutkimuksin todistettu. Tutkimus myös todisti, että kaikkein todennäköisimmin julmuuksiin syyllistyivät miehet.

Uskonto luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ryhmän sisällä. Tämä näkyy välittämisenä ja huolehtimisena toisista. Valitettavasti kääntöpuoli on, että samalla se saa ihmisen etääntymään emotionaalisesti ryhmän ulkopuolisista. Tutkimukset näyttävät, että huonoissa oloissa tämä voi aiheuttaa kammottavia seurauksia.

Nuorten miesten syrjäytyminen, yhteenliittyminen muiden agressiivisten kaltaistensa kanssa väkivaltaisen ideologian äärelle, heille tärkeiden arvojen pilkka joka aiheuttaa aivoissa fyysisesn tuskaan verrattavan reaktion, halu saada kerrankin ylistystä ja kunnioitusta, ideologia ja kaveripiiri jotka sitä tarjoavat, uskonnolliset johtajat jotka usuttavat kostamaan väärintekijöille, sekä ihmisen kokema mielihyvä tiiviin ryhmän ulkopuolisten kokeman tuskan näkemisestä: Siitä on terroristit tehty.

Alla vielä muutamia niistä lukuisista artikkeleista, joista myös olen ammentanut ajatuksia. 

http://time.com/3664401/hebdo-religious-blinders/

http://www.nature.com/news/looking-for-the-roots-of-terrorism-1.16732

http://www.newrepublic.com/article/120785/pope-francis-charlie-hebdo-remarks-miss-our-right-offend-religion

http://thehumanist.com/commentary/charlie-hebdo-and-the-erosion-of-the-liberal-left

http://www.spectator.co.uk/features/9416542/religion-of-peace-is-not-a-harmless-platitude/

Puoli valitsee meidät

Olen huolissani Suomen itsenäisyydestä, suomalaisten vapaudesta ja ihmisoikeuksista. Tämä kaikki kulminoituu itäiseen naapuriimme ja sen aiheuttamaan uhkaan. Olen pitkään uskonut, että uhka katosi Neuvostoliiton hajottua 1991, mutta en enää voi uskoa näihin toiveisiin. 

Pelkään, että Suomen poliittinen johto ei ymmärrä tilanteen vakavuutta, vaan vahingossa ajaa Suomea taas kerran diktatuurin taskuun. Sellaisessahan olimme 1939-1991: Ensin Saksan, sitten Neuvostoliiton taskussa, niiden vasalleina. Molemmissa tapauksissa vähättelimme diktatuurin kauheuksia, ja yritimme vierittää syyn sodasta Euroopan ja Amerikan demokratioille. Samalla tämä poliittisesta välttämättömyydestä kummunnut valheellinen retoriikka muutti meitäkin: aloimme itsekin uskoa välttämättömiä valheitamme. Meidän piti vakuuttaa, että itänaapuri ei ole uhka, vaikka se selvästi on sitä lähes aina ollut.

Suomi on sotilasstrategisesti tärkeä alue. Venäjä epäilemättä käyttäisi Suomenlahden saaria ja rannikkoa hyökkäykseen ja puolustukseen. Tietenkin sama pätee muihinkin sotilasvaltoihin. Nykyisellä strategialla me annamme muille oikeuden päättää kuka ehtii ensin, ja siksi Suomen ennaltaehkäisevä miehittäminen on houkuttelevaa kriisin syttyessä/uhatessa. Minä uskon, että diktatuuri uskaltaa tehdä sen röyhkeämmin, eli Venäjän ja Naton konfliktissa Venäjä miehittäisi Suomen ennemmin ennen kuin Nato ehtisi.

Lisäksi on syytä uskoa, että Natolle Suomi olisi aito tasavertainen kumppani, Venäjälle taas pelkkä vasalli, johon asetettaisiin miehityshallitus. Siksi Suomen olisi järkevä valita itse puolensa ja liittyä Natoon. 

Nyt olemme valitettavasti liittämässä meitä Venäjän etupiiriin. Jos Nato-jäsenyyttä ei haeta Venäjän vastustuksen vuoksi, olemme jo antaneet Venäjälle oikeuden johtaa Suomen turvallisuuspoliittisia päätöksiä. Suomi ei kyennyt olemaan puolueeton vuosina 1939-1991. Suomi oli Neuvostoliiton kanssa puolustusliitossa 1991 asti (YYA-sopimus oli puolustusliitto). Siksi en usko, että kykenisimme siihen uudessakaan kiristyneessä tilanteessa pysymään puolueettomina. Samalla 1991 asti Neuvostoliitolla oli veto-oikeus ministerivalintoihin ja sisäpolitiikan sisältöönkin. Pakotettu liittoutuminen Venäjän kanssa voi siis olla hyvin paljon itsenäisyyttämme rajoittava.

Eikö olisi tällä kertaa parempi valita puoli ennen kuin puoli valitsee meidät?

Kuuntelin tasavallan presidentin uudenvuoden puheen. Mielestäni se heijasteli hyvin yleisiä perusteettomia toiveita siitä, että muut EU-maat kyllä tulevat Suomen avuksi hädän tullessa. Miksi ne tulisivat, koska olemme erikseen halunneet pysyä poissa puolustusliitoista, missä tällaista toveriapua tarjotaan. Uskon, että jos haluamme toveriapua, meidän pitää siitä sopia ennen kriisiä. Menneisyys tarjoaa tästä meille kosolti opetuksia.

Suomi itsekään ei ole tarjonnut liiemmälti apua pulassa oleville Euroopan pienille valtioille ja kansoille. Baltian maat, Varsovan liiton maat ja Balkanin pienet kansat ovat saaneet meiltä kylmää kättä taistellessaan vapauden ja itsenäisyytensä puolesta.

Suomi ei ole koskaan pystynyt myöskään olemaan puolueeton ellei Venäjä/Neuvostoliitto ole sitä sallinut. Puolueettomia olimme vuodesta 1991 alkaen siihen asti kun Venäjä oli heikko. Olemme siis vain sen hyväntahtoisuuden varassa. Mielestäni sen varassa roikkuminen on vaarallista peliä Suomen vapaudella ja itsenäisyydellä.

En ole kuullut hyviä perusteluja Suomen pysymiselle yksin tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Toivon Suomen, vapauden ja ihmisoikeuksien vuoksi, että olette kykenevä tarkastelemaan näkemyksiänne uusiksi, kun siihen tarvetta ilmenee.