lördag 17 januari 2015

Mistä on terroristit ja sananvapaus tehty?

Viime viikkojen lukemisen ja keskustelujen jälkeen olen paljon viisaampi. Mitä nyt tiedän sananvapaudesta, islamista, uskonnosta ja terrorismista?

Ranskassa maahanmuuttajataustaiset muslimit ovat keskimäärin huonommassa jamassa kuin ns. valtaväestö. Jopa kolmannen polven maahanmuuttajat ovat selvästi köyhempiä ja kouluttamattomampia.

7,5 % Ranskan väestöstä on muslimeja, vangeista 60-75%. Jotkut Pariisin terroristeistakin ystävystyivät vankilassa.

Syrjäytyminen antaa tartumapinnan väkivaltaiselle ideologialle, joka houkuttelee. Siksi pitäisi puuttua sekä syrjäytymiseen että väkivaltaiseen ideologiaan ja väkivallan rakenteisiin.

Islam ei ole yksiselitteisen väkivaltainen ideologia. Väkivaltaisella ideologialla tarkoitan ääri-islamismia.

Maltillinen islam ja ääri-islam ovat eri asioita. Niillä on kuitenkin paljon yhteistä.

Suurin osa muslimeista vastustaa ehdottomasti väkivaltaa.

Merkittävä vähemmistö muslimeista kannattaa väkivaltaa, jos heidän uskontoa loukataan.

Maltilliset muslimit ja muslimijohtajat voisivat tehdä merkittävästi selkeämmin pesäeroa ääriaineksiin: Liian moni muslimijohtaja on edelleen kieltäytynyt julistamasta väkivallan kannattajia harhaoppisiksi ja vääräuskoisiksi.

Rivimuslimeilta ei ole kohtuullista odottaa julkista anteeksipyyntöä. Heiltä on kohtuullista odottaa sitä, että he eivät puolustele väkivaltaa julkisesti. Suuri osa väkivallattomista maltillisista muslimeista ei puolustelekaan. Moni puolustelee.

Irakin sota ei selitä Pariisin iskuja. Jos se selittäisi, he eivät olisi iskeneet Irakin sotaa vastustaneisiin pilapiirtäjiin. Nyt he iskivät islamin pyhiä symboleja vastustaneisiin pilapiirtäjiin.

Kolonialismi tai imperialismi ei selitä iskuja. Jos se selittäisi, he olisivat iskeneet Ranskan valtiota vastaan.

Lännen imperialismi ei selitä iskuja. Islamilainen uskonnollinen väkivalta on paljon imperialismia vanhempi keksintö.

Uskonnollinen väkivalta ei ole vain islamilainen erikoisuus.

Muslimienemmistöisissä maissakin on paljon uskonnollista väkivaltaa - muslimeja kohtaan: niin valtioiden (esim. Saudi-Arabia) kuin terroristienkin toimesta (esim. Nigeria). Boko Haramin iskuja kouluihin tai Saudi-Arabian suorittamaa blogistin ruoskintaa ei voi selittää imperialismilla tai sillä, että USA on puuttunut liikaa ulkomaailman asioihin.

Muslimienemmistöiset maat erottuvat huonossa valossa ihmisoikeustutkimuksissa. Ne ovat myös aikanaan tehneet YK:n ihmisoikeusjulistuksille vastajulistuksen, joka pitää Shariaa tärkeämpänä kuin YK:n julistusta.

Syitä iskuille on etsittävä siksi myös terroristien ideologiasta. Toki syrjäytymisen ehkäisyllä ja länsimaiden oikealla maailmanpolitiikalla voidaan lieventää väkivaltaisten ideologioiden seurauksia ja houkuttelevuutta. Mutta on iskettävä myös itse väkivaltaisiin ideologioihin.

Kaksi liberalismin haaraa on nyt ajautunut vastakkain: monikulttuurisuus ja valistus. Monikulttuurisuus rikastaa yhteiskuntaa, paitsi jos maahanmuuttajat vaativat muita ihmisiä sopeutumaan heidän kulttuurinsa tai uskontonsa vaatimuksille, jotka eivät sovi yhteen demokratian kanssa.

Ihmisten loukkaaminen ja heidän uskomustensa kritisoiminen on eri asia, vaikka jälkimmäinen johtaisikin ensimmäiseen. Uskonnolliset näkemykset voivat olla vahingollisia siinä missä poliittisetkin. Ei ole mitään syytä antaa uskonnolle suurempaa immuniteettisuojaa. Perussuomalaisuutta saa kritisoida, vaikka perussuomalaiset loukkaantuisivatkin.

Sananvapauteen kuuluu vapaus pilkata näkemyksiä, joita pidetään vihamielisinä. Jotkut pilkkaavat perussuomalaisuutta, toiset islamia. Se kuuluu asiaan.

Jos sananvapaudesta poistetaan oikeus pilkata uskomuksia tai historiallisia henkilöitä, joita joku pitää pyhänä, mitä jää jäljelle? Vastakkain on totalitarismi ja vapaa yhteiskunta. Ilmaisunvapaus on kaikkien muiden vapauksien perusta.

Esimerkiksi islamista eronnut somali Ayaan Hirsi Ali on joutunut perumaan monia esiintymisiään USA:ssa ja muissa länsimaissa, koska järjestäjät eivät ole halunneet ärsyttää muslimeja. Tämä on vaarallista: ideologian puolustajille annetaan enemmän sananvapautta kuin sen vastustajille.

On rasistista väittää, että muslimeista ei voi tulla ihmisoikeuksia ja sananvapautta kunnioittavia ihmisiä. Suurin osa heistä on sitä jo nyt.

Ei ole rasistista vaatia, että länsimaiset muslimit noudattavat asuinmaansa lakeja ja vaativat muilta muslimeilta samaa. Eikä ole rasistista vaatia länsimaiden ulkopuolisilta muslimeiltakaan ihmisoikeuksien, mukaan lukien ilmaisunvapauden kunnioittamista.

Islam ei ole vain rauhan uskonto.

Islam ei ole vain sodan uskonto.

Islamin pyhät kirjoitukset eivät ole ymmärtääkseni merkittävästi väkivaltaisempia kuin monien muidenkaan uskontojen. Tässä en ole toki asiantuntija. Mutta tiedän, että useiden uskontojen kirjoituksista löytyy kehoituksia niin rauhaan kuin väkivaltaan.

Uskontoa ei tule arvioida vain sen pyhien kirjoitusten sisällön perusteella vaan sen käytäntöjen perusteella. 

Islamin pyhissä kirjoituksissa on yksi hankala piirre verrattuna vaikkapa Raamattuun: Muhammed tappoi ainakin yhdessä tapauksessa häntä pilkanneen ihmisen. Jeesus ei kehottanut väkivaltaan, vaikka Raamatun vähemmän keskeiset henkilöt olivatkin monet hyvin väkivaltaisia.

Muhammedin väkivaltaisuus on tabu myös joillekin maltillisille muslimeille ja länsimaisille tiedotusvälineille. Mm.  Douglas Murray oli tekemässä ohjelmaa BBC:lle muslimikollegansa kanssa. Murrayn mukaan he olivat lähes kaikesta samaa mieltä, mutta kun hän otti esille kohdan, jossa Muhammed tappaa pilkkaajansa, hänen kollegansa suuttui. Lopulta BBC määräsi poistamaan tämän "vihamielisen" teeman.

Muslimien pitäisi tosissaan tarttua tähän ongelmaan: myöntää heidän pyhien kirjoitusten ongelmalliset kohdat ja keksiä hyväksyttävä tapa sovittaa pyhät kirjotukset perusihmisoikeuksiin. Tämä tapa pitäisi pakottaa myös väkivaltaisille muslimeille, tai heidät julistettaisiin vääräuskoisiksi ja harhaoppisiksi ja karkotettaisiin yhteisöstään. Kaikki muu on väkivallan hiljaista hyväksymistä.

Maltillisten voimien pitää yhdistyä vastustamaan ääri-islamia. Meidän tulee tukea maltillisia muslimeja heidän yrityksissään tukahduttaa äärimuslimit - rahallisesti, sanallisesti ja kaikin tavoin. Meidän tulee myös vaatia heiltä näitä yrityksiä.

Uskonnolla on potetiaalia tehdä ihmisistä jossain suhteessa parempia, ja jossain suhteessa pahempia ihmisiä.

Tutkimusten mukaan uskonnolliset ihmiset luovuttavat enemmän verta, antavat enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen, ovat rehellisempiä, tekevät vähemmän rikoksia ja käyttävät vähemmän päihteitä kuin epäuskonnolliset ihmiset.

Miksi sitten toisaalta uskonto voi myös aiheuttaa väkivaltaa?

Lähtökohta on ryhmäpsykologia. Jokainen joukkuepelejä harrastanut tai edes Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelejä tai hiihdon olympiaviestejä katsonut tietää kuinka hienolta tuntuu oman joukkueen menestys, ja vastustajan epäonnistuminen. "Meidän" vastustajien epäonnistuminen tuottaa jokaiselle tavallisellekin ihmiselle mielihyvää. Mietipä miten suomalaiset rakastavat laulaa "Den glider in!" Lisää siihen kaksi lisäainetta: horjumaton usko kostonhimoiseen Jumalaan ja tunne, että joku pahantahtoinen ulkopuolinen on loukannut sinua ja Häntä: ryhmääsi ja sen pyhiä arvoja.

Kun ääriuskonnon kylkeen panostetaan vielä sosiaalinen ulkopuolisuus ja syrjäytyminen sekä testosteronin aiheuttamat agressiiviset impulssit, jotka kukoistavat erityisesti tyytymättömien nuorten miesten keskuudessa, on tappava keitos valmis.

Tieteellisillä tutkimuksilla on todistettu, että tavalliset ihmisetkin saadaan tekemään ryhmässä julmuuksia, kun heille annetaan täysi valta hallita ihmisiä, joiden kerrotaan olevan ryhmän sääntöjen rikkojia. Tämä pahuuden kierre saa tutkimusten mukaan lisää kierroksia, kun ryhmäläisille uskotellaan, että heidän hallittavaksi annetut väärintekijät ovat vähemmän inhimillisiä kuin he itse. Toinen empatiakykyä heikentävä tekijä on uskomus, että Jumala haluaa kostoa väärintekijöille. Tämä siis on tutkimuksin todistettu. Tutkimus myös todisti, että kaikkein todennäköisimmin julmuuksiin syyllistyivät miehet.

Uskonto luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ryhmän sisällä. Tämä näkyy välittämisenä ja huolehtimisena toisista. Valitettavasti kääntöpuoli on, että samalla se saa ihmisen etääntymään emotionaalisesti ryhmän ulkopuolisista. Tutkimukset näyttävät, että huonoissa oloissa tämä voi aiheuttaa kammottavia seurauksia.

Nuorten miesten syrjäytyminen, yhteenliittyminen muiden agressiivisten kaltaistensa kanssa väkivaltaisen ideologian äärelle, heille tärkeiden arvojen pilkka joka aiheuttaa aivoissa fyysisesn tuskaan verrattavan reaktion, halu saada kerrankin ylistystä ja kunnioitusta, ideologia ja kaveripiiri jotka sitä tarjoavat, uskonnolliset johtajat jotka usuttavat kostamaan väärintekijöille, sekä ihmisen kokema mielihyvä tiiviin ryhmän ulkopuolisten kokeman tuskan näkemisestä: Siitä on terroristit tehty.

Alla vielä muutamia niistä lukuisista artikkeleista, joista myös olen ammentanut ajatuksia. 

http://time.com/3664401/hebdo-religious-blinders/

http://www.nature.com/news/looking-for-the-roots-of-terrorism-1.16732

http://www.newrepublic.com/article/120785/pope-francis-charlie-hebdo-remarks-miss-our-right-offend-religion

http://thehumanist.com/commentary/charlie-hebdo-and-the-erosion-of-the-liberal-left

http://www.spectator.co.uk/features/9416542/religion-of-peace-is-not-a-harmless-platitude/


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar